Valtakulttuurimme tarjonta tuntuu aliarvioivan ihmisen tarvetta korkeimpiin päämääriin ja arvoihin.
Meille tyrkytetäån helpon, hauskan välittömän fyysisten nautintojen elämää. Kapakoita on enemmän kuin mitään muita julkisia rakennuksia, shoppailuun innostetaan valtavien mainoskampanjojen kautta. Kuvitellaan turhanaikaisten kulutusten tuovan talouspiristystä ja onnea. Kuitenkin jokainen tietää, että se on häipyvää harhaa ja useimmiten masentavaa . Kaipuu hengellisyyteen (ei välttämättä tarkoita kirkkouskovaisuutta tai uskonnollisuutta) henkisyyteen, hyvyyteen, hyväntekeväisyyteen, suuriin ihmiskuntaa ja luontoa auttaviin päämääriin on monella varsin suuri.Henkistä ruokaa kaivataan. Onneksi valtakulttuurin aivopesukoneistoa muistuttavan mainosmaailman rinnalla elää vaihtoehtokulttuuritarjonta. Henkiset keskukset, ympäristöjärjestöt, hyväntekeväisyysjärjestöt , vapaaehtoisitoiminta. Ne kaikki rikastuttavat onnellistuttavat osallistujiensa elämää. Onnellisuustutkimuksissakin tulee vahvimmin esille, kun teet hyvää muille tai luonnolle tulet itsekin vahvemmaksi ja onnellisemmaksi. Some ja it avaruus kiehtoo ja lumoaa, mutta se ei voi tarjota samaa kuin aito kohtaaminen, tekeminen, auttaminen, toimiminen. Useimmiten korkeimpien arvojen omaavat ihmiset tuntevat vastuuta omasta hyvinvoinnista muiden ja/tai luonnon hyvinvoinnin lisäksi. Tämäkin yhteys on todettu. Ja he ovat huomattavan immuunneja ilman moralisointia roskaruualle, viinalle tms. Keinotekoisia ns. lohdukkeita ja ilostuttajia ei kaipaa jos sisäinen mieli on rikastunut erilaisilla kokemuksilla yhteistyöstä, auttamisesta. luonnonsuojelusta , vapaaehtoistoiminnasta tms.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti