ilmastomuutos ja ihmisten motivointi tekoihin

Voima lehdessä. Maailmanpankin ilmastomuutoksen erityisasiantuntija Andrew Steer on todennut, että hyvät suunnitelmat tarvitsevat oikeanlaista psykologiaa toteutuakseen. Olemme kognitiivisesti likinäköisiä hän toteaa ja tässä olen aivan samaa mieltä. Jos intiaanikulttuureissa oli tapana miettiä asioita neljän sukupolven päähän, niin tämä kvartaalitalouden ajattelu onkin lyhyt-likinäköistä. Seurauksista kärsii enemmän kuin kukaan ehtii edes tutkia. Steer miettii, miten voimme muuttaa uskomuksia. Esimerkkinä hän mainitsee sen,. että uusiutuviin energialähteisiin sijoitetut varat maksavat itsensä takaisin varsin lyhyessä ajassa. Investoinnit kannattaa siis tehdä, mutta uskomus siitä , ettei se kannata nopeasti on sitkeässä. Kuinka muuttaa uskomuksia. Steer kertoo esimerkin tutkimuksesta, jossa kysyttiin halauatko ihmiset maksaa lennollaan New Yorkista LA:hna hiilidioksidiveroa 20 dollaria, vain 15 % vastaa kyllä. Jos taas sama kysymys tehdään lisäten että samalla vähennetään lentämisen tuottamia ympäristöongelmia, 60% vastaa kyllä.
Tulee siis luoda informaatiota, jossa jokaisen ympäristöteko kytketään suotuisiin seurauksiin konkreettisesti.
Tutkin energiasäästötoiminnan kehittämistä yrityksissä ja organisaatioissa. Toiminta ja sen kehittäminen oli
sikäli mukavaa, että esim. Unicafe järjesti kilpailun henkilökunnalleen, miten säästää vettä tai energiaa. Keittiöhnekilökunta kehitti keinon pestä kattiloita uudella tavalla, siten että säästyi satoja litroja vettä-
Aika onkin sellainen, että tarvitaan konkretiaa ja mieluimmin nopeasti. Monet tahot toimivatkin jo nyt. www.ekoinfo.ry on koonnut tietoa ekoinnovaatioista ja jakaa sitä kaikille, jotka tarvitsevat.

Vielä ihmisen motivoinnista. Uskomus siitä, ettei teollani ole merkitystä on varsin sitkeässä. Lukemattomissa luennoissani olen aina kertonut esimerkin. Jos yksi ihminen jättää ottamatta vuodessa yhden  muovikassin ja näitä yksiä on sata, se on sata muovikassia vähemmän. Jos näitä on tuhat se on tuhat vähemmän. Jne.
Eli pieni teko on suuri teko, kun sitä tekee moni. Jokainen pienikin teko siis vaikuttaa. Se on myös esimerkkinä muille. Jos kerrot, etten ota muovikassia kaupassa kuin aivan hätätapauksessa yhdelle kaverille ja hän yhdelle jne, olet jo vaikuttanut keskimäärin kymmeneen. Jokaisen teko on konkreettinen ilmaus ja vaikutus. Jos olet vegetaristi ja kerrot miten lihansyönnin vähentäminen voi jo olla eräs parhaista keinoista pelastaa yhteinen maapallomme, olet jo  varsinainen tekijä. Eli niiden, jotka jo tekevät vaikka kuinkakin vähäpätöisen teon, kannattaa siitä kertoa, se ei ehkä vaikuta moniin, mutta yksikin on se lisä yksi ja se taas ehkä saa yhden tekemään ekoteon jne lumipalloefektin kaltaisesti voimme vaikuttaa.
Toinen este ihmisten teoille on uskomus, ettei juuri minun tekoni vaikuta. Se on vapaamatkustajuudeksi kutsuttu ilmiö. Tutkitusti monet ajattelevat, että kun minä olen niin mitätön, kaupan kassa tms, enhän minä voi tehdä mitään.Nuo poliitikot, tehtaanomistajat tms vaikuttavat. Mutta tämä ei pidä paikkaansa.
Eli rinta rottingille, vaikka karsaasti joku katsoisikin jos on valinnut ekoteot.

Ilmastonmuutos ja ihmisten motivointi

Pohdin tänään kuten monta kertaa aiemminkin, miten voidaan motivoida ihmisiä tekemään ympäristövastuullisia valintoja. Uskoisin, että suurin osa tietää, että planeettamme on kovilla kulutuksemme ja toimintapamme takia. Planeettamme selviää, mutta miten on ihmisten ja muiden eliölajien laita, jos nykykulttuuri jatkuu. Tietoa siitä, mitä voimme tehdä tulisi tutkimustenkin mukaan lisätä. Tietoa siitä, miten huonosti asiat jo ovat, on olemassa, mutta motivoiko se. Ilmeisesti ei riittävästi. Sitäpaitsi ihmisellä on psykologisia puolustusmekanismeja torjua, kieltää, vähätellä tietoa. Tätä kieltämistä, torjuntaa ja vähättelyä tapahtuu koko ajan ympäristöasioiden suhteen. Jopa lajien häviämistä arvoidaan siten, että dinosauruksetkin kuolivat. Eikä uskota, että tällä vauhdilla ei ole aiemmin koskaan tunnetun historian aikana lajien sukupuuttoon kuolemista tapahtunut.
Millä tavalla annetaan tietoa, jotta siihen ei liitttyisi torjuntaa. Innostavasti, iloisesti siinäpä kysymys. Miten ohjata kulttuuria niin sanottuun radikaaliin muutokseen, jossa aiemmat uskomukset ja toimintavat korvataan uusilla. Hienoa ei olekaan omistaa suurta taloa, autoa, huonekaluja vaan luonnon tarkkailu, -suojelu, downsiftaaminen, kulutuksen vähentäminen onkin trendinä.